VK20 ja kisaraportti Kokkola Ultra Run

Viikko 20:n teemana oli rytmittää juoksut taas talven tapaan niin että arkipäivinä hieman lyhkäisempää ja sitten viikonloppuna ”pitkis” joka tällä kertaa olikin Kokkola Ultra Run 6h-kisa.

VK20 / 124,8km / +620m / 10:14h

Ma – aamusta 21,21km, 1:43h. Puolivälissä 6km tv reipasta eli noin 4:10-4:20 välillä kilometrivauhdit. Mäkisessä maastossa meni yllättävän mukavasti.

Ti – Lepo, jalkapallojuttuja aamusta kahdeksasta iltaan kahdeksaan. No can do.

Ke – aamusta 11km, 0:54h. Piti juosta Kokkolan kisavauhtia lenkki.

To – aamusta 15,3km, 1:14h. Jälleen kisavauhtia silmällä pitäen.

Pe – Kokkolassa illalla 4,2km. Jalat auki ajon jälkeen. 0:22h. Yksi kilometrin veto 4:00.

La – Kokkola Ultra Run 6h, 72,7km, 6:00h.

Su – lepo.

Vuosi 2016 tähän mennessä:

Kilometrit: 2 151km

Kulutettu aika: 199:46h

Nousumetrejä: 15 884m

Kisaraportti:

Ennen kisaa:

Saavuin Kokkolaan aiemmin kuin piti ja olinkin jo kello 18:00 perjantaina ihastelemassa kisarataa. Kävelin radan kertaalleen ympäri ja samalla hoidin ilmoittautumisen. Illasta hölkkäilin jossain raviradan lähettyvillä. En jaksanut ABC:n soijaburgereita tai punajuuripihvejä, hyi, joten päätin perjantaina syödä kahteen otteeseen falafel-aterian paikallisista kebab-mestoista. Ensin Hämeenlinnassa falafel riisillä ja Kokkolassa Falafel-rulla. Siihen päälle sitten banaanit ja riisipatukoita. Sain melko myöhään unesta kiinni ja vaivuin uneen noin kello 01:13.

Heräsin lauantai-aamuna kello 9:32. Vedin vaatteet päälle ja suuntasin etsimään aamupalaa. Tällä kertaa ABC kävi, koska tiesin että sieltä voi saada puuroa. Puurot oli juuri siirretty pois, mutta sainkin lopulta viimeiset jämät keittiöön jo viedystä pönikästä. Hilloa päälle. Sen jälkeen banaani ja toinen banaani jäi odottamaan kello 11.00 syöntiä. Aamupalan jälkeen lähdin etsimään hakaneulasia ja lopulta kolmannella yrityksellä tärppäsi Prismasta.

Kello alkoi olla jo klo 11:00 kun saavuin kisapaikalle. Kävin etsimässä itselleni huoltopaikkaa ja samalla matkalla tervehdin ultraguru Tomppoa ja hänen vaimoaan. Huoltopaikan sain laitettua Nivalan ultramessiaan Onnin viereen. Tunnistin Onnin leppoisasta ja rennosta istumatyylistä, josta huokui että tänään on se päivä kun saa naattia koko rahan edestä. Samaan syssyyn tuli myös SaSa juoksufoorumilta tervehtimään, mutta valitettavasti tervehtiminen jäi lyhyeksi kun Sami jatkoi matkaa. Hienoja miehiä kaikki kolme!! Muutenkin kisan aikana ja jälkeen tuli jälleen hienoja kohtaamisia, kuten Tuomo Nurmiseen sekä Sanna Kullbergiin tutustuminen! Oikeastaan voisi sanoa että koko sakki, joka oli kerääntynyt tuonne, niin oli mainitsemisen arvoisia!

Kisan suunnitelmani oli erittäin hatara. Ajattelin että lähden juoksemaan tasaista 5min/km-vauhtia ja yritän ylläpitää sitä mahdollisimman pitkään. Huomasin myös että huoltopuolen suunnitelman olin laiminlyönyt. Olin muovipussiin nakannut vain kuutisen energiageeliä ja lanoliinia, mutta olin unohtanut vaihto-New balancet (kun Hokat alkaa jossain vaiheessa kiristää) ja suolatabletit kotiin. En oikeastaan ollut edes unohtanut niitä, vaan en ollut missään vaiheessa edes miettinyt että ottaisin nämä mukaan. Vaikka olisi pitänyt. Laitoin muovipussin huoltopöydälle ja lähdin verryttelemään klo 11:40.

Kisa:

0-42km

Normaaleista käytännöistäni poiketen menin ensimmäiseen riviin lähtöviivalle. Toivoin että vauhtini tulisi olemaan alussa kovempi kuin 24h ja 12h juoksijoilla. Tiesin että kisassa huippujuoksija Sanna Kullberg ja yritin kytätä missä hän on. Sitten lähtölaukaus kajahti. Taisiko olla Mikko Liukka ja joku muu, jotka lähtivät vetämään hirveätä munaravia. Mietin että nyt tehdään ennätyksiä. Niin tekivätkin! En vaan tajunnut aluksi että kyseessä oli joukkuekisa, vaan luulin että miehet lähtivät vetämään 6h, 12h tai 24h:ta yksin! Lähdössä lähdin muistaakseni heti Sanna Kullbergin perään ja tuijottelin kelloa että nyt mennään pikkaisen liian lujaa, mutta toisaalta saanpa vauhtiapua heti. Kuuntelin musiikkia ja juoksin.

Muutama kierros oli mennyt ja Sanna kysäisi, että minkälaisilla tavoitteilla olen liikenteessä. Sanoin että olisin 70km:iin erittäin tyytyväinen ja että 5min/km oli tavoitevauhtini alussa. Sanna kertoi että hänellä oli myös sama ajatus vauhtien kanssa, mutta nyt mennään vähän lujempaa. Todettiin, että niin mennään, mutta menkööt ja toivotimme tsemppiä toisillemme. Laitoin musiikit takaisin päälle ja yritin seurata kymmenisen metriä perässä.

4km välein tipahdin aina Sannan kyydistä, sillä pidin  10-15sekunnin kävelytauon jolla pyrin tankkaamaan tilkan vettä, max 2dl. Sanna joi lennosta. Vissiin 20-30km kohdilla tipuin sitten lopulta kokonaan Sannan vauhdista. Maratonin väliajakseni taitoi tulla 3:21h, joka oli oma ennätykseni. Tosin en ole muutamaan vuoteen juossut maratonia ja toivon että tällä hetkellä menisi jo alle 3h. Oli kuitenkin henkisesti kova paikka, koska rehellisesti sanottuna en ollut ollenkaan varma että olinko mennyt liian lujaa. Keskimääräinen kilometrivauhtini oli 4:46min/km, joka tarkoitti sitä että olin tavoitevauhtiani melkoisesti edellä.

42-50

Maraton täyttyi ja alkoi heikottamaan hieman. Olin tähän mennessä tankannut kaksi energiaageliä. Kisahuollosta vetänyt muutaman lasin colaa ja siihen päälle sitten vettä jokusen verran. Aavistelin että suolaa tarvitsisin. Ja eihän sitä löytynyt omasta pussista! Onnekseni rohkaisin Onnilta kysymään apua ja Onnihan oli avulias! Hetken kuluttua sain Onnin huollosta suolatabletteja. Nappasin yhden ja jatkoin matkaa. Vauhti kuitenkin tippui ja painelin muutamia kilometrejä jo alun tavoitevauhtia eli 5min/km. En ollut vauhdista huolissaan, vaan lähinnä olotilan heikkenemisestä sillä päässä hieman huippasi. 50km täyttyi kelloni mukaan ajassa 4:04, joka oli myöskin oma ennätykseni viime syksyn Wihasta, jossa juoksin 50km 4:05h maltillisella juoksulla.

51-62,4

Sitten tuli kisan hitain tunti. Tarkoituksella otin useampia pysähdyksiä ja join enemmän urheilujuomaa ja colaa. Nappasin myös energiageelejä tässä välissä kolmisen kappaletta sekä söin kisahuollosta oikeastaan mitä vain mutta pieniä annoksia. Muutama sipsi ja rusina jne. Ideana oli että tämän toiseksi viimeisen tunnin kohentelen olotilaa ja viimeisellä tunnilla vedän väkisin kaikki peliin. Vauhdit pidin maltillisina vaikka olotila alkoi parantumaan huomattavasti kun oli matkaa taittunut noin 55km. Tältä tunnilta sain ilmeisesti vain vajaan 11 kilometriä kasaan.

62,4-72,8

Olotila alkoi olla jo tässä vaiheessa ihan ok. Ainoa ongelma oli että vasemman jalan takareisi tuntui kireältä. Olin kuitenkin päättänyt, että jos revähtää niin sitten revähtää, joten ajattelin että nyt tykitän. Lopun hieman yli kymmenen kilometriä meni lopulta alle 45minuuttiin ja kun loppulaukaus kajahti niin haukoin henkeä. Olin tyytyväinen loppukiriin!

Loppu

Sitten saunaan ja hetkeksi kannustamaan huikeita juoksijoita, jotka sinnikkäästi jatkoivat vielä pitkää urakkaa. Kotimatkalle suuntasin ja pääsin lopulta kello 02:00 nukkumaan kotiin. Kuuden tunnin juoksu ja perään kuuden tunnin ajo alkoi tuntumaan jo varsinaiselta ”duathlon”-suoritukselta. Kroppa ei ollut vielä palautunut ja näin liskoista unia sekä hikoilin paljon. Vielä su-ma välinen yö meni hikoillessa ja liskodiskossa. Tänään maanantaina on alkanut tuntumaan jo palautuneelta ja huomenna suuntaan lenkkipoluille. Kisan aikana laihduin 2,5kg, jotka on nyt saatava takaisin äkkiä ja olenkin nyt syönyt niin roskaruokaa (soijatortilloja, ranskalaisia) kuin määrällisestikin normaalia enemmän. Nestettähän tuo pari kiloa tosin varmaankin oli.

Kisassa meni alas ainakin:

• 5energiageeliä.
• 3-4suolatablettia
• vettä
• colaa, jaffaa, urheilujuomaa noin 5-6 mukia.
• sipsiä, rusinaa, appelsiinia(oli muuten hyvää), kourallinen
• nuuskaa 4kpl:tta. Kyllä, tiedän, voisi tämän paheen lopettaa. Muttei juoksun aikana.

Kiitos kaikille, mukavaa oli! Huikeita ihmisiä olette! Jatketaan matkaa!