Väliaika on vietetty ja kahvit ja pullat vedetty. Väliaika kesti noin 2,5kuukautta. Loukkaantuminen laittoi kestävyyskunnon mukavaan laskuun, mutta ei kuitenkaan aivan pohjamutiin saakka. Sen verran onnistuin varsinkin loukkaantumisten alkuaikana pitämään kuntoa yllä etenkin fillaroinnilla että pintavesissä sain pään pidettyä. Tai jos ei pää pysynyt, niin ainakin jalat.
Viimeiset viisi viikkoa olen kyennyt juoksemaan. Näistä viimeiset kolme viikkoa jotenkuten kunnolla ja kaksi jälkimmäistä viikkoa ovat olleet selkeästi jo kehittäviä. Kunto on nousemassa, juoksu maistuu ja jalat taas kuljettaa. Kun Karhunkierroksen jälkeen lenkeillä oikeastaan joka paikka tuntui hajoilevan ja kipeytyvän, niin nyt olen saanut nauttia fresheistä lenkeistä.
Määriä en ole nostanut kovinkaan kummoisiksi, enkä aio nostaa. Viimeiset kaksi viikkoa olen juossut hieman päälle sata kilometriä viikossa. Ohjelmaan on kuulunut paljon rauhallista polkujuoksua 20km:in kerta-annoksina ja kertaalleen viikossa hieman vauhdikkaampi juoksu. Tällä viikolla tein myös yhden vertikaalitonnitreenin matolla. Selvää nousukunnon tuntua. Sen lisäksi olen viimeisen kuukauden harrastanut aktiivisesti salilla käyntiä. Olen myös pelkkien käyntien lisäksi tehnyt salilla kyykkyjä ja muita jalkoja vahvistavia liikkeitä sekä keskivartaloa. Painopiste ei ole ollut lihasten kasvattamisessa, vaan niiden vahvistamisessa.
(Muutama viikko sitten oltiin vielä kesäisissä tunnelmissa Nuuksiossa ja ensikosketus Hokan Speedgoat 2 kenkään, joka tulee toimimaan Vaaroilla kisakenkänä. Viime aikoina lenkit ovat suuntautuneet Sipoonkorpeen muutosta johtuen. Oittaan Herttuan veri vetää kuitenkin edelleen Nuuksioon ja paluu sinne koittanee vielä)
Lähtökohdat Vaarojen 130km:in ultramatkalle ovat siis hieman oudot. Takana on pitkä lepojakso ja kunnon heikentyminen. Toisaalta varsinkin viime vuoden päälle 5000 juoksukilometriä ja usean kisan kombo ehkä vaativatkin hieman palautumista kropalle. Muutamassa kuukaudessa kroppa sai nyt todella levätä. Ehkä olenkin nyt viime aikoina saanut nauttia noista levon tuomista hyödyistä kun olen päässyt palaamaan sorvin ääreen. Nousukunnon tuntu luo uskoa.
(Melkolailla tasan vuosi sitten SEB Tallinn Maraton. Tuolloin Masokistin unelman 100km:n kilpailusta oli kulunut vasta noin kuukausi, mutta kykenin silti maratonilla parantamaan ennätystäni noin 30minuutilla aikaan 2:54. Järjetön oli pohjiin nähden kilpailujen määrä vuonna 2016. Jalassa asfaltille suosikkikenkäni eli Cliftonit)
Seuraavat viikot etenen edelleen maltilla. Tämä ja ensi viikko mennään vielä hieman päälle sadan kilsan viikoilla. Sitten alan hieman keventelemään. Tulevalle viikonlopulle olisi tarkoitus tehdä pidempi yöjuoksu, jos saan sitä ennen kunnon lampun hankittua tai lainattua. Ensi viikolla kertaalleen pientä mäkitreenin tynkää. Varsinaiset pitkikset jätän yhteen tai kahteen kertaan. Yhtään yli 40km:in juoksua en kuitenkaan aio tehdä.
Ensimmäinen tavoite on päästä lähtöviivalle. Toinen tavoite on päästä ensimmäinen kierros (n.65km) hyvässä ajassa. Toisen kierroksen taktiikka on pysyä juoksua muistuttavassa liikkeessä maaliin saakka. Vaaroilla itselleni suurimmat haasteet todennäköisesti tulevat olemaan yö ja noususumma. Yö tuottaa ongelmia niin väsymyksen kuin heikon näön vuoksi. Kun yö muuttuu aamuksi ja päiväksi, niin matkan varrella kerätyt nousumetrit saattanevat laittaa vielä melko mäkinoviisin jalat koville. Saa nähdä miten käy.
Miesten kisan selkeä ennakkosuosikki on Simpasen Juuso. Muita kovia kisailijoita TOP3 sijoja tavoittelemaan ovat ainakin Miika Lahtela, Markus Juvala, Ville Maksimainen, Andreas Norrgård, Antti Toivainen… jne jne. Katsotaan kisapäivän kunto, mutta tarkoitus on myös lähteä tavoittelemaan podiumsijaa. All-in, katsotaan mihin sillä päästään. Kliseiseen tulos tai ulos-lausahdukseen on hyvä päättää tämä blogiteksti.
Don Valido 