Uusi tuleminen osa XIV

Blogin kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina vähän vähille. Olen kyllä pohtinut että olisiko pitänyt kirjoitella vaikka siitä kuinka olen ajanut fillarin 1baarin täysillä renkailla ympäri Bodomjärveä, kunnes Herra Nokelainen pumppasi renkaani, ja kuinka olen muutamana perjantaisena saunailtana venytellyt ja rullaillut jalkojani sähkökiukaan lämmössä. Tai kuinka olen antanut parran ja hiuksien kasvaa. En sitten lopulta kirjoittanut.

(Perjantaina sauna klo 22-23. Tervetuloa. Hoka-kaljaa. Juon vain merkin vuoksi, en tykkää kaljasta)

Helmikuisen Kanarian halkijuoksun, TransGranCanarian 128km, jälkeiset kuukaudet ovat olleet vaikeat. Nämä ajat eivät ole meitä varten laulaisi Egotrippi. Kanarian kisaraportin voit lukea edeltävästä blogipostauksestani. Tuon kisan jälkeen kävi hyvin selväksi, että telakkahan se sieltä jälleen kutsui. Huhtikuussa sorruin käymään lääkärissä ja sieltähän päädyttiin magneettikuviin, josta ei löytynyt muuta kuin että kaikki on kunnossa. Oireet olivat nilkassa ja sääressä. Jälleen samassa vasemmassa paskajalassa joka on hajonut nyt viimeisen kahden vuoden aikana kolmesti ultrakisojen jälkiseurauksena ja tuottanut aina kerrallaan muutaman kuukauden telakan.

(Kun vielä näytin jotenkin ihmiseltä)

Olin onnekseni tällä kertaa myös turvautunut jonottamaan Fysioksen Jukka Kankaalle, joka tunnetaan maan parhaana jalkoihin erikoistuneena fysioterapeuttina. Jukalle ei aikoja juurikaan saa, ellei halua tulevaksi jouluksi varata, mutta pääsin lähes kahden kuukauden jonottelun jälkeen lopulta peruutusajalla sisään. Eihän siinä mennyt kuin 15sekuntia niin oireiden syyt löytyivät nilkkalukosta, joka lopulta saatiin runnottua auki. ”Perkele jes” – kuului myös Jukan suusta kun jalka saatiin auki.

Vuosi sitten rivifyssari oli jo havainnut nilkan poikkeuksellisen jäykkyyden ja avatakin sitä yritettiin mutta tuloksetta. ”Se vaan on tuollainen jäykkä, otetaan saliharjoittelua ohjelmaan”. Nyt sitä saliharjoittelua on tehty jo useamman kuukauden enkä vieläkään ole löytänyt itsestäni yhtään lihasta. Viime viikon Jukan käsittelyn jälkeen olen kuitenkin nyt päässyt juoksemaan uudella jalalla, joka on entistä parempi. Tänään täysin oireeton 20km lenkki Nuuksiossa. Älytöntä.

Mitä sitten on tapahtunut helmikuusta tähän päivään asti. No, olen ylläpitänyt kuntoa. Keskimääräisesti olen noin 40-50h kuukaudessa treenannut. Ajellut fillarilla, tehnyt jokusen crosstrainer harjoitteen, käynyt kävelyillä, muutaman kerran salilla tehnyt sitä helvatan kuntosaliharjoittelua. Oikeastaan pitänyt yllä rutiineja eli jokapäiväistä aamu-/aamupäiväharjoitusta. Perusperiaatteeksi otin että telakkajaksolla pitäisi saada:

• 3-4kertaa viikossa yli 1h30min kestävä harjoite. Esim. 2h fillarilla. Tai sitten komboharjoitteluna vaikka kävelyä ja pyöräilyä putkeen.
• Muut harjoitteet täysin fiiliksen mukaan.
• Hölkkäilyä noin 0-60km viikossa. Sen mukaan mitä olen pystynyt kipujen ja oireiden mukaan. Välillä saattoi parina päivänä juosta putkeen pienien oireiden kanssa kunnes kivut kasvoivat ja tuli taas pidempi huili.

(Viimeinen 30päivän höntsät. Älkää katsoko mitä löytyy välilehdistä.)

Kilpailukauden aloitin kuitenkin paskana olevalla jalalla 28.4:ttä Helsinki 10km:llä. Olin viikkoa aiemmin käynyt kuvauttamassa jalan ja kun mitään ei löytynyt, niin ajattelin että antaa mennä. Lääkärin mukaan pitäisi ottaa kevyesti, joten ajattelin että kymppi asfaltilla täysillä voisi olla hyvä sitä vinkkiä ajatellen. Ajattelin kilpailussa käydä tsekkaamassa nykyisen kuntoni tason. Odotukset eivät olleet kovin korkealla. Olin marraskuussa juossut kympin 34:08 Aktiassa, joten ajattelin että jos alle 36 pääsen niin voin olla tyytyväinen. Enhän ollut juossut kuin yhden reippaan lenkin helmikuun jälkeen tai yleensäkään juurikaan juossut.

(Lähdön tunnelmaa. Jalassa huippukevyet ja nopeat Tracer2:set HOKA ONE ONE:lta)

Starttipamaus kajahti ja annoin palaa. Katselin kelloa että tässähän nyt sitten lähdettiin näköjään 3:15min/km vauhtia. Järvisen Mikko paineli alussa sen verran kevyen tuntuisesti vieressä, että ajattelin hieman kiristää vauhtia laivasataman alamäessä ja katsoa vastaako Mikko vetoon. Tiesin Mikon tavoittelevan 35minuutin aikaa, ja itsellekin se olisi jo ollut täydellinen suoritus, mutta kilpailuvietti polkukisoista heräsi, ja kun näin lyhyttä matkaa juostaan, niin pitäähän loppukiri aloittaa mahdollisimman aikaisin. Puolimatkaan tulin 17:11 ajassa, joten ajattelin että paskat jalasta, nyt painetaan alle 34minuuttia. Ruoholahteen kun kurvattiin katselin taakseni ja Mikkoa näkyi jokusen matkan päässä. Annoin palaa. Varsinkin kuin edessä oli muutamia selkiä koko ajan saavutettavissa vauhti kiihtyi. Keuhkoissa tuntui sen verran hyvältä ja kun vasen jalka kuitenkin roikkui vielä hyvin mukana pohjejumienkien lisäksi niin kiristin vauhtia ja tykitin toisen femman 16:34 aikaan ja lopputuloksena 33:45, oma ennätys kympillä ja sija 4. kisassa. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni rahapalkinnoille, joita olen tässä nyt odotellut jokusen aikaa shekin-muodossa 😉

 

Tuo kisa oli aikamoinen paukku itselleni. Miten helvetissä kympin aikani oli parantunut. No se on se ja sama, ehkä ihan hyvä juttu.

Muutoksen ajat. #UusiSuunta. Näin ajattelin kun tämän jalan sain hajoitettua kolme kertaa putkeen ultrakisojen jälkeen. Jonkinlaista muutosta ajattelinkin nyt kisailuihin. Vaikka nyt lukko on avattu, niin pelko on perseessä että se menee jälleen lukkoon tai jotain muuta sitten taas seuraavan pitkän ultran jälkeen. Ehkä nyt on aika lyhentää kisoja, mutta lisätä niitä?

Ajatuksissa on vaihtaa UTTF-haaveet tältä kaudelta BTTF-koitoksiin. Kisakalenteriin on löytänyt tiensä Karhunkierros 53km, Aulanko Trail 21km(?) ja Pallas. Siitä sitten vielä miettimään neljättä BTTF-kisaa. Tämän lisäksi on haaveissa muutama muu kisa. Ratakymppi! SM-maraton tai joku muu maraton! Pidemmällä aikavälillä (sovitaanko vaikka että vuosi), uskon että kykenen myös realistisesti haaveilemaan Kalevan Kisojen 10km rajan rikkomisesta (32min, mutta 32:30 voinee jo päästä), joka voinee olla nyt sitten sellainen yksi tähtäin. Se vaatii muutaman asian:

• Pysymisen ehjänä
• Harjoittelun muuttamista hieman
• Kilpailumatkojen lyhentämistä

Toinen pohdinnan alla oleva asia on tämän kauden kisavarustus, jota olen miettinyt kuumeisesti:

Burtonin flanelipaidalla, shortseilla ja lippiksellä.

Vaiko panta ja pyöräilypaitamainen juoksupaita kevyellä meikillä?

Nyt on kuitenkin katseet Karhunkierroksessa, vaikka kisavarustus asia tuntuu nyt vievän yöunia pohdinnan takia. Aikaa Karhunkierrokseen on vissiin kolme viikkoa. Tällä viikolla olen päässyt ilmeisesti aloittamaan juoksuharjoittelun. On siis viikko hyvää treeniaikaa. Sen jälkeen täytyykin varmaan kevennellä. Pohjat ovat siis huikeat tulevaan koitokseen. Yksi viikon ”harjoitusjakso”. Toisaalta jos kympin enkka parantuu parin kuukauden pyöräilyllä niin miksi ei myös Karhunkierrokselta selvitä ehjin nahoin. Tämä viikko kertoo paljon siitä, voinko asettaa tuonne tavoitteeksi voittamisen.

 

Hasta la victoria siempre (vaikka kontaten),

Toni