HELSINKI HALF MARATHON
(Don vuonna 2014 Helsinki City Maratonilla. Aika 3:42)
VALMISTAUTUMINEN
Valmistautuminen kisaan sujui heikosti. Karhunkierros 55km DNF alla ja hyvin, hyvin vaikea kevät. Karhunkierroksen jälkeen ehdin tekemään yhden suhteellisen hyvän treeniviikon, joka sisälsi mäkitreenin ja pitkiksen hyvällä vauhdilla. Sitten olikin jo kisaviikko joka meni höntsäilyksi. Juoksin kisaviikolla keskiviikko-aamuna Nokelaisen ja Simpasen kanssa 2x3km keskuspuistossa VK:ta (noin 3:15-3:20min/km) ja seuraamuksena oli että torstai ja perjantaina en päässyt oikean jalan päkiälle nousemaan kun pohje ja akillesjänne kipeytyi niin treenistä. Perjantaina vetelin pikaisen buranakuurin ja yritin hieroa paikkoja foam rollerilla, koska halusin startata lauantai-aamuna. Helmikuulta kesäkuulle olin juossut VK:ta kolme kertaa. Kerran kympin kisassa, yhden kerran ennen kympin kisaa ja nyt kertaalleen ennen puolimaraa. Tavoitevauhdiksi asetin puolikkaalle 3:30min/km. Tuota vauhtia olen juossut elämäni aikana vain kahdesti ”kunnolla” eli molemmissa kympin kisoissa. Mihin olinkaan päätäni työntämässä.
KISA-AAMU
Aamulla herätyskello soi klo 6:40. Minulla on 15minuuttia aikaa vetää weetabixit naamaan, pestä hampaat ja laittaa vaatteet päälle kunnes fillarilla pitäisi lähteä polkemaan kohti keskustaa. Matkaa tulee 12km kisapaikalle sakka ja saavunkin Hokan teltalle sopivasti 7:45 superrennolla vauhdilla polkien. Fillariverkkarit Hokan teltalle piiloon ja Alin kanssa sovitut alkuverkat käyntiin. Kahdet pienimuotoiset verkat alle, johon kuului kolme kilsaa hölkkää (minulle epätavallisella vauhdilla, normaalia reippaampaa) ja muutama lyhyt kisavauhtinen veto. Lisäksi kolmet kuset, joista kahdet bajamajaan ja yhdet johonkin sanomatalon kulmille. Sori. Ehkä ei enää hesarinmyyjät soittele.
STARTTI
(Lähtöpaikan naapurissa asuva rakas siskoni Claudia oli saapunut yllättäen paikalle ikuistamaan mahdollisen tulevan ”keskeytys-juoksuni”-startin. Peace-merkit hänelle.)
Starttipaikalle saavutaan noin 10min ennen lähtölaukausta. Ryhmittäydymme eturiviin. Tai ainakin melkein. Ehkä ensimmäisen ja toisen rivin väliin. Jalkapallossa puhuttaisiin välistä, tyhjästä tilasta, taskusta tai linjojen välistä. Siinä Baltsu, Järvinen ja ALPPIK ainakin näkyy ja muutama sana vaihdetaan. Minuutin verran starttiin ja heitän Alille yläfemmat, hyvä juoksu siitä tulee – ja jos ei tule niin sitten ei tule! Itseäni jännittää niin pirusti, mihin sitä on taas päänsä työntänyt. Ajatuksissa pyörii että ”Kuusamossa keskeytin kaksi viikkoa sitten, tänään on onnistuttava”. Ja paskat ole, mietin, mutta onnistun silti. No stress!!
Starttipamaus kajahtaa. Tai oikeastaan joku laskee kymmenestä nollaan. Laitan tossua toisen eteen. Ihmettelen että melkoisen hitaasti moneymiehet lähtevät sillä olen hetkellisesti toisena ensimmäisen 10m jälkeen. Vilkaisen kelloa ja kellon on näytettävä ihan omiaan: 2:20min/km. En ole niin nopea että pystyisin sellaisiin vauhteihin ilman autoa. Ensimmäiset 400m kello näyttää alle kolmen kilsavauhtia ja alan huolestumaan, joten hiljennän vauhtia. Näen kun ulkomaan ammattimiehet hiljalleen alkavat kadota baanalla näköetäisyydeltä. Kellokin alkaa taas näyttämään järkeviä lukuja eli sitä noin 3:30min/km-vauhtia.
1-5km 17:43, 3:33min/km
Helppoa menoa ensimmäisen kilometrin säätämisen jälkeen. Juoksen yksin. Tai takanani kyllä näkyy väkeä. Vilkaisen Nosturin kohdilla taakseni ja näen kuinka noin kuuden hengen lauma saalistaa minua korkeintaan parin sadan metrin päässä. Perhana Alikin siellä. Hymyilyttää, nyt menee hyvin. Oikeastaan ei ne minua saalista, mutta siltä se tuntuu. Lähempänä 10metrin päässä tulee myös juoksija. Huudan kaverille että mihin aikaan aiot vetää? En saa vastausta, kuulen vain hengityksen. Säädän pikkaisen vauhtia lisää, en halua ketään juoksemaan kanssani. En halua juosta muiden vauhtia tässä vaiheessa kisaa. Haluan juosta yksin. Vaikka en ole treenannut, niin olen lukenut. Olen lukenut muutama päivä ennen kisaa 70-luvulla Kalevi Römpötin kirjoittaman ”Näin juostaan voittoihin ja ennätyksiin” – teoksen. Siinä sanotaan että voittajat eivät peesaile, voittajat uskaltavat vetää ja juosta omaa vauhtia tai kovempaa ja yksin. Kulkee sen verran hyvin että heiluttelen vielä peukkuja yleisössä oleville ja päätän juosta yksin.. Kaveri kuitenkin seuraa. Perkele.
(Polkukisoissa juostaan ja puhutaan. On sitten kyse kisasta mistä hyvänsä. Niin kympin maantiekisoissa kuin puolikkaalla en ole saanut vielä jutteluseuraa. Tässä mennään Kaivopuistoa. Kaveri hiillostaa.)
5-10km 17:23, 3:29min/km
Kaivopuiston juomapisteen jälkeisessä mäessä aion pitää saman vauhdin kuin tasaisella. Alas mäen pingon polkukisoista Nokelaiselta opitulla ohjeella mahdollisimman rennosti mutta reippaasti. Tarkoitus tiputtaa takana tuleva. Tämän jälkeen ei enää näykkään ketään takana, eikä edessä. Juoksu tuntuu hyvältä. Tulen torille. Voi pojat että lihapiirakka tuoksuu hyvältä. Muistan kuitenkin että enhän syö lihaa, joten turha sitä jäädä tilaamaan lihistä. Kilsavauhdit alkaa näyttää kellossa ihan kelvollisilta. Alle 3:25kilsoja.
Juomapiste ennen Kruunuhakaa. Ajattelen että voisin hörpätä jotain. Otan kertakäyttömukin täydestä vauhdista juomatytöltä ja heitän mehut(!) silmille ja paidalleni. Se siitä juomisesta. Ehkä näillä matkoilla ei kuulu juoda, Mattilan Marko siitä varoittelikin jo. Matka jatkuu ja näen tutun kasvon. Heitän hänelle vitsilläni että ”kohta aletaan juoksemaan”.
(Nyt on jo parempi etumatka. Viimeinen Mohikaani. Torilla. Jalassa HOKA ONE ONE Trace2 kenkä, jumatsuikka mikä kenkä!!!<3)
10-15km 17:16, 3:28min/km.
Katos perhanaa. Noksu Nokelainen fillarilla. Noksu kyselee vointia ja alan höpöttämään. Noksu käskee olla hiljaa ja keskittymään juoksuun. Kerron Noksulle että nyt kulkee hyvin että annetaan mennä vaan. Noksun mukaan edessäni on kaksi selkää jotka voisin hyvinkin ottaa kiinni. En vielä kympin kohdalla näe heitä, mutta kun pari kilsaa olen edennyt niin alan näkemään. Siinä on selkeä tavoite. Nuo selät ajetaan kiinni. Selät ovat Jonathan Kilpela ja Matti Jonkka. Noksu fillaroi kaksi kilsaa vierelläni kunnes häviää itäväylää pitkin omaan kisaansa Sandis-trailiin. Toivotan miehelle onnea. Olen noin 100m päässä kahdesta selästä. Takana ei näy ketään.
(Noksu Nokelaisen kuvaamaan pätkää. Kiitos juttuseurasta! Vauhti tässä n. 3:25min/km.)
15-21k, 20:59, 3:30min/km + 0,0975km, 19sek, 3:05min/km.
Saavutan aikalailla heti 15-16km paikkeilla Kilpelan ja Jonkan. Yritän painaa samantien molemmista ohi. Jonkka tippuu heti vauhdista, Kilpela nostaa vauhtia ja lähtee mukaan leikkiin. En pääse hänestä vielä ohi. Tulemme reitin oikeastaan ainoita ylämäkiosuuksia. Mäet ovat loivia ja osittain pitkiä. Tai jyrkkiä ja osittain lyhyitä. Ihan kummin haluaa ajatella. Ei kuitenkaan samanlaisia kuin kanarialla. Huomaan ensimmäisessä mäessä että Jonathan hieman himmailee mäessä. Ajattelen siis paukuttaa seuraavassa mäkipätkässä ohi. Näen edessäni oikealle ylös kaartavan tien. Nyt on se hetki. En aio tiputtaa vauhtia tässä mäessä. Pääsenkin johtoon ja saan noin 10m eron hetkellisesti. Sitten tullaan tasaiselle ja pieni loiva alamäkipätkä alkaa. Alle kaksi kilsaa maaliin. Kilpela ajaa minut kiinni ja menee jälleen edelleni. Tulen takana. Kilsa jäljellä. Kaveri laittaa kierroksia rattaisiin. En pysty vastaamaan. Siellä se menee. Katson taakseni, niin näen parin sadan metrin päässä Jonkan. Saavun maaliin ajassa 1:13:38. Toisena suomalaisena, parantaen omaa puolimaratonini ennätystä noin 18minuutilla. Heitän maaliin tullessani juosten flossaukset – tai ainakin yritän matkia flossausta.
Maalissa onnittelen Kilpelaa yläfemmoilla ja Jonkalle heitän myös yläfemmat. Sitten siirryn hakemaan sitä mehua, jota tällä kertaa saan onnistuneesti kaadettua suuhunkin. Jään maalialueelle juomaan mehua ja odottelemaan Alin ja muiden tuttujen maaliintuloa.
Elämäni ensimmäiset loppuverkat jonka jälkeen fillaroiden hyvillä mielin kotiin. Olipa melkoinen päivä. Hieno päivä. Positiivinen päivä. Ja näin. Saavun kotiin ja alan kilpavarustelun. Otan sakset ja leikkaan hiuksista muutaman sentin. Ehkä vauhti kasvaa.
Lenkki Stravasta: https://www.strava.com/activities/1626366134
Kuluu muutama päivä ja päädyn FutisForumille… Seuraavassa erillinen kirjoitus..
Lueskelin FutisForumia ja sieltä futistopikkien lisäksi myös ”Täällä käymme lenkillä”-viestiketjua. Kiitokset forumveljille onnitteluista siellä. Sitä selaillessa pisti erään käyttäjän kommentti silmään: ”Blogin mukaan vasta kolmas vuosi ammattimaisilla määrillä, mielenkiintoista seurata mitä vielä onkaan tulossa”.
Tässä sohvalla makoillessani päässäni alkoi raksuttamaan. Kolmas vuosi? Oikeasti? Näinkö hitaasti aika on mennyt? Päädyin harjoituslokeihin Movescounttiin tarkistamaan asiaa. Kyllä, tämähän on vasta kolmas vuosi kun treeniä tulee alle edes jonkun verran.
(Vuodelta 2013 kun ei lenkki sujunut. En kyllä kaljasta tykkää, mutta silloin on näemmä mennyt sekin alas.)
2016 vuotta voinee pitää vuotena kun aloitin treenit. Jos johonkin pääni työnnän tai jotain teen, niin silloin sen teen. Melkoisen tappavalla tahdilla aloitin hölkkäprojektin. Ensimmäiseen vuoteen päälle tuplat 2015 vuoden määristä ja triplat vuoden 2014 määriin eli noin 5200 kilometriä tuli vuodelle 2016 ja lisäksi lukuisia kilpailuja aina maratonista 12h juoksuun. Seuraava 2017 vuosi menikin sitten jo loukkaantumisten takia hieman heikommin, mutta kilsoja sain silti alle 4500.
Nyt ollaan kolmannessa vuodessa. Kolmantena harjoitusvuotena vedän kanarian halkijuoksun 128km ja 7500m+ sijoittuen tuhannesta juoksijasta sijalle 57? Samana vuonna vedän puolimaratonin Helsingissä aikaan 1:13:38 rennolla tasaisella juoksulla ja tulen maaliin toisena suomalaisena. Kolmantena harjoitusvuotenanin suuntaan SM-maratonille Lappeenrantaan ja lähden tavoittelemaan SM-maratonilla jopa 2:35 alitusta? Viime vuonna sillä oltaisiin tapeltu SM-pronssista… Kolmantena harjoitusvuotena haaveileen jopa Kalevan Kisojen 10000m paikasta… Tiedän pystyväni juoksemaan 10000m 32minuuttiin.
Olen ahnehtinut ja mieli alkaa ahnehtimaan lisää. Olen ollut heittämässä lenkkareita naulaan jo useamman kerran erilaisten loukkaantumisten takia ja ahneuden takia. Olen ollut siinä käsityksessä että aika on juossut ja minä en. Olen kuitenkin lopulta vasta alussa, kiire ei ole mihinkään. Minulla ei ole mikään kiire kehittyä hetkeen. Minulla ei ole mikään kiire lähteä Lappeenrantaan SM-maralle tai onnistua siellä. Minun ei tarvitse juosta tänä vuonna Kalevan kisoissa. Eihän minun iässäni vielä Steve Way edes ollut juossut lenkin lenkkiäkään. Jos ei ollut Stevellä kiire, niin ei ole minullakaan. Eikä monella muullakaan.
Don Valido 