Leikkauspöydän kautta hölkkäkauden päätökseen

Kuten jo edellisesti kirjoituksestani kykeni huomaamaan niin mennyt kesä ei sujunut optimaalisesti harjoitteluiden suhteen. Kisat kyllä sujuivat ja kunto kasvoi vaikka harjoituksellisesti mentiin monesti melko syvissä vesissä. Lopullinen isku vyötärön alle tulikin viimeisen kisan, Helsinki Twilight Runin jälkeisellä viikolla heti Pajulahden testien jälkeen.

Tuosta päädyttiin Mehiläiseen magneettikuvausten kautta aina Kartiokeilakuvauksiin ja kirurgin vastaanotolle. Molemmista jaloista löytyi syitä jonka takia täysipainoinen harjoittelu oli muodostunut mahdottomaksi vaikkakin kivun sietokykyä kyllä riitti melko pitkälle.

Molemmissa jaloissa jo jalkapalloajoilta nilkan nivelsiteet olivat ottaneet osumaa ja niissä näkyi vaurioita ja vamman jälkitiloja. Myös jokin kapseli oli jo aikoja sitten revennyt. Näissä ei vielä juurikaan mitään, niiden kanssa pystyy elämään – ehkä. Sen sijaan vasemmasta nilkasta löytyi arpea, joka tulisi poistattaa sekä luunokka, joka oli muodostunut todennäköisesti anteriorisen pinnetilan johdosta. Tuo pinnetila on juurikin samassa kohtaa josta on itseltäni lukuisat kerrat avattu nilkan lukko. Toivomus olisi että tämän myötä nyt viimeisen kahden vuoden jatkuva loukkaantumiskierre tulisi päätökseen. Kyseessä btw, ilmeisesti melko yleinen ”rasite”… http://tanssifysioterapia.fi/index.php/Anteriorinen_pinnetila

Yhtä kaikki, asiat etenevät ja torstaina 13.9 suuntaan Töölön Mehiläiseen leikattavaksi. Edessä tulee olemaan kuntoutusjakso, jonka aikana ensimmäistä kertaa ”hölkkäuran”-aikana ilmeisesti joudun hyväksymään sen että kunto pääsee oikeasti laskemaan. Seuraavan viikon aikana onkin pähkinä purettavaksi. Miten ylläpitää kuntoa kun jaloilla ei voi tehdä mitään. Tuohon koitan löytää itselleni sopivan ratkaisun. Jotain jota voisi tehdä 10-20h viikossa, juoksukunto ei romuttuisi täysin, rutiinit säilyisivät ja pääkin pysyisi kasassa.

Hölkästä on tullut olennainen osa elämääni. Tärkein syy juoksemiselleni on se, että energiamäärä, positiivisuus jonka jo aamuinen kymmenen kilometrin hölkkä antaa loppupäivälle on valtava. Olen parempi ihminen – itselleni ja muille – kun pääsen nauttimaan päivittäisen annokseni hölkkää. Samassa myös hölkkä on ollut keino rauhoittaa mieli, paeta.

On siis päivän selvää että paluun aika koittaa. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto.

Tuloksellisesti kaudesta muodostui yllätyksellinen. Äkkiseltään muodostunut Kalevan Kisojen tulosrajojen rikkomisprojekti eteni aina viimeistä rajan alitusiskua edeltävälle kisaviikolle. Olin Helsingissä maantiellä (ja hiekkarannalla :)) jo päässyt tulosrajan ulottuville, ironisesti ja katkeransuloisesti sekunnin päähän. Tuosta oli tarkoitus siirtyä Jyväskylään radalle rikkomaan raja, mutta sinne en koskaan enää päässyt.

Toisaalta aika ei ollut vielä. Koko Kalevan kisaprojekti alunperin lähti vuosi sitten kesällä omassa päässä pyörimään ajatuksesta ”hauskana useamman vuoden projektina”. Tuolloin olin palannut jälleen loukkaantumisten jälkeen ruotuun (sama vika kuin nyt) ja juossut ensimmäisen kymmenen kilometrin kovan lenkin aikaan 38minuuttia. Tuolloin ajattelin että olisipas kova juttu vääntää itsensä kuntoon jossa pääsisi rikkomaan rajan. Pidin tietenkin ajatusta miltei täysin mahdottomana. Pitäisi yli viisi minuuttia pystyä kehittymään eli vauhti pitäisi kasvaa 30 sekuntia kilometriltä. Aikaa kului ja en tehnyt tuon järjettömän projektin eteen oikeastaan mitään spesifiä. Aloin harjoitella kanarian ultraa varten, mutta samassa sain parannettua alimatkojen tuloksia ja aloin pohtia olisiko mahdollista vielä muutama minuutti kiristää tahtia. Tehokuuri tuotti tuloksia ja olinkin lopulta jo varmasti valmis rikkomaan rajan, mutta jalat eivät antaneet enää myöden.

Hölkkähommien onnistumisissa ja vastoinkäymisissä olen saanut paljon tukea. Kiitokset näistä Hokan yhteisölle, ig-tutuille, face-to-face-tutuille, teille kaikille. Lisäksi nostan isosti hattua vasta lyhyen aikaa minua koutsanneelle valkulle. Ensinnäkin jo siitä että otti yleensäkään tällaisen kohta keski-ikäisen harrastelija-nobodyn valmennukseen. Toisekseen siitä, että harjoitus, se vähäinenkään jota kykenin lopulta tekemään, tuotti melkoisen kehityskäyrän viimeisen parin kuukauden ajalta. Viimeisimmät Pajulahden testit osoittivat että olin ottanut ison askeleen eteenpäin – sellaisen jota en uskonut edes koskaan ottavani, mutta jonka uskon nyt olevan mahdollinen ja uskon vielä isompaankin askeleeseen. Kolmanneksi kiitos vielä siitä, että vaikka itse en aina edes enää uskonut, niin valmentaja on uskonut että täältä vielä tullaan – niin loukkaantumista ennen kisarajan rikkomisen suhteen, kuin nyt isomman loukkaantumisen aikana. Näin jalkapallovalmentajana olen saanut hyvää oppia myös miten minä voisin toimia pelureitani kohtaan.

Vuotta on jäljellä vielä melkein neljä kuukautta. En lupaa, etten tänä vuonna enää juoksisi yhtään kilpailua. Aktiacupin päivämäärät ovat ylhäällä. Tavoite Kalevan kisojen tulosrajojen rikkomisesta myös pysyy elossa ja tarkoituksena on palata siinä kunnossa että ensi kesänä kisataan Lappeenrannassa. Samoin kuin myös siellä SM-maratonilla.

Kausi 2018 Kisojen osalta:

Helsinki Twilight Run 10km katujuoksu (200m lopusta rantahiekka), 33:01, sija 3. (elokuu)

Heinolan Kaupunkipuistojuoksu, varttimara, 10,6km. 36:17. Sija 1. (heinäkuu)

Jämsän Kestävyyskarnevaalit, radalla 10 000m (10km). 33:05. Sija 5/11. (Kesäkuu)

Helsinki Half Marathon, 21,1km, 1:13:38. Toinen suomalaisista, yhdeksäs kaikista. (Kesäkuu)

Nuts Karhunkierros 55km, DNF 35km kohdilla. (Toukokuu)

Espoo Trail Run, 14km, 59:59, 1.sija. (Toukokuu)

Helsinki 10km, 4.sija, 33:45 (Huhtikuu)

TransGranCanaria 128km, 6500m+, 57.sija noin tuhannesta, 17:17h. (Helmikuu)

Kausi 2018 juostut kilometrit / kokonaisharjoittelumäärä:

Tammikuu 511km / 52h

Helmikuu 406km / 58h

Maaliskuu 210km / Loukkaantuneena 26h

Huhtikuu 230km / Loukkaantuneena 44h

Toukokuu 350km / Puoliväliin kuuta loukkaantuminen 53h

Kesäkuu 431km / 45h

Heinäkuu 500km / Vaivat alkaa 54h

Elokuu 200km / Loukkaantuneena 52h

Harjoitustunteihin en ole laskenut jokapäiväistä nilkkajumppaa tai venyttelyjä. Jos jumpat laskisi mukaan niin jokaiseen kuuhun voi lisätä noin 15h lisää reeniaikaa.

Lämmöllä ja rakkaudella,

D