Olin jo jonkin aikaa – ainakin viikon – ehtinyt pohtia että voisi olla mukava kokeilla töötätä radalla kymmenen kilsaa. Löysinkin jonkinlaisen kilpailukalenterin, jossa oli sivukaupalla erilaisia yleisurheilukisoja. Klikkailin puolitoista tuntia eri kisoja auki, mutta useammin totesin että en ole ehkä sopiva osallistuja P13 sarjan 400m kisaan. Tai oikeastaan ehkä voisin tuolla kyllä jotenkuten roikkua perässä ensimmäisen 20metriä, mutta olisin hieman yli-ikäinen. Melko vähän näytti olevan varsinaisia ratakymppejä tarjolla miesten sarjoihin.
Löysin kuitenkin lopulta puskaradion kautta Jämsän Kestävyyskarnevaalit nimellä kulkeneen kisan. Karnevaaliasua ei ollut vielä mietittynä, mutta Jämsä kuulosti houkuttelevalta. Pieni kylä jossain Keski-Suomessa. Kisa voisi olla hyvä kyläkisa, jossa saa räpeltää rauhassa radalla ilman turhia paineita. Joku varmaan ottaa käsikellosta ajan ja muut kilpailijat ovat varmastikin naapuripitäjällä asuva poikamies Teppo 65v ja Jämsän Kesportilta (loppuunmyynti!) kisa-aamuna krapulassa lenkkarit hankkinut Ville 22v. Näin ei lopulta ollut, mutta siihen tullaan myöhemmin.
Harjoittelu kisaan sujui tuttuun tapan kuten oikeastaan koko helmikuun jälkeinen surffailu. Se myönnettäköön että olin saanut töötättyä kesäkuulle jopa 400km juoksua ennen kisaa – eihän siinä ole kuin parisataa liian vähän. Olin kuitenkin saanut ensimmäisen jotenkin onnistuneen juoksukuukauden alle helmikuun jälkeisen loukkaantumisen jälkeen, joten odottelin vähintään EM-kisarajan rikkomista kun ilmoittautumista laitoin sisään. Heko heko. Siinä saa Teppo kyytiä!
Valmistautumiseen kuului yksi tonnin vetotreeni, johon tuli 8x 1000m Pirkkolan hiilimurskalla. Kulku oli hyvä ja viimeiset viisi tonnia painui alle 3:10:een. Toinen valmistava harjoitus oli 15x 1min/ 1min hölkkäpalautuksella. Kulku oli huono, sillä tuosta meni pakki sekaisin ja yrjö tuli lopulta ruokaa kotona suuhun laittaessa. Muut hölkät olikin viimeisen Helsinki Half Marathonin jälkeen olleet perushölkkää 4:30-4:55min/km vauhdeilla yhdellä kauniilla pitkiksellä höystettynä.
Kisaa edeltävänä iltana alkoi jännittämään. Olin kuullut puskaradiosta, että Jämsässä on oikeasti oikeitakin juoksijoita juoksemassa ja koko kylä ja naapuripitäjäkin paikalla. Sainkin unta puolenyön jälkeen ja heräsin hermostuneena ennen yhdeksää. Nukuin siis vain alle yhdeksän tuntia ja vain yli kahdeksan tuntia. Ajattelin että turha tässä kotona on homehtua joten lähdetään katsomaan Jämsään mikä on pössis.
Saavuin Tampereen Kalevan ABC:n gourmet lohiaterian kautta Jämsään puolenpäivän jälkeen. Olin kuullut että ABC on oikeiden juoksijoiden suosiossa. Kisan alkuun olisi kuutisen tuntia. Kurvasin autolla stadionille ja totesin että eihän täällä ole perkele edes parkkipaikkoja enää jäljellä. Katselin auton ikkunasta kun ulkona JUOKSI nuoria urheilijan alkuja kauniilla ja komeilla askelilla. Kaikilla oli nätit tuulipuvut ja kisa-asut. Osa venytteli stadionin viereisellä nurmikentällä niin että itselläni olisi jo suonia katkennut ja joku kantoi käsissään foam-rolleria tunnollisen urheilijan näköisenä.
Käänsin lippiksen eteenpäin ja kurvasin Jämsän keskustaan kävelylle ja tutustumaan paikallisen Kesportin tarjontaan. Piru päässäni sanoi: ”Nyt olet väärässä paikassa, voit vielä kääntyä”. Olin viemässä itseäni epämukavuusalueelle. Ei sen takia, että Jämsässä oli oikeita juoksijoita, vaan lähinnä sen takia että oma pääkoppani kategorisoi itseni vielä sinne kolmen vuoden takaiseksi hölkkäriksi – joka olen kyllä vieläkin – vaikka ajat ovatkin parantuneet.
Kulutin aikaa autossa istuen ennen kisaa. Sen lisäksi kävelin stadionin ja auton väliä ainakin tusinan kerran. Hieman hermostuneena. Muutama tunti ennen starttia lähdin pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita. Jännitys hieman laski, kun näin Alin ja pääsin heittämään huonoja vitsejäni. Silti lämpöjä kun lähdin ottamaan niin kävellessä sykkeet olivat valmiiksi päälle 110! Nostin vauhdit perushölkkävauhtiini ja sykkeet pomppasivat yli 155:n. Jesus Kristus.
Lyhyet lämmöt ja kohti koppia ja siitä rataa. Kopissa varmistin vielä kisatovereilta miten lähtö tapahtuu. Ollaanko kasassa, rivissä, jonossa vai ympyrässä. Kävellessä areenalle sisään katselin radalla olevaa vesijuoksuhautaa, jonne teki mieli pulahtaa ja viilentää pää.
Startti 1-5km
Meidät kutsutaan riviin ja kuulen nimeni. Menen seisomaan paikalle käskystä. Sitten komennetaan lähestymään viivaa. Lähestyn.
Lähdöstä pingon sen verran hyvällä tahdilla että pääsen kärkeen johtamaan porukkaa. Meitä on yhteensä 11 juoksijaa. Tai 10 juoksijaa ja yksi eksynyt hölkkäri. Kuulen takanani juoksevan hengityksen ja kun useampi askel iskeytyy maahan. Kelloni näyttää taas mitä sattuu vauhteja ja yritän löytää sopivaa vauhtia. Mahdollisesti sellaista jolla muut ei menisi ohi.
Jossain vaiheessa joku kuitenkin lopulta pinkoo ohi. Sen verran haipakkaa menee, että en näe mitään järkeä vastata vetoon. Kelloni näyttää yli 180 sykkeitä. Edeltävässä kympin kisassa tässä vaiheessa mentiin vielä selvästi alle 180 sykkeillä. Olen jotakuinkin alle 33minuutin vauhdissa, joten totean vauhtini olevan sopiva koska lopussa olen ”AINA ENNENKIN” pystynyt kiristämään tahtia.
Aika äkkiä kuitenkin edellä oleva ajetaan kiinni ja siirryn jälleen kärkeen. Tämä ehkä tapahtui noin puolivälin tai vähän yli kohdilla. Tykkään juosta kärjessä, vaikka aina etu- tai takakaarteessa (kumpi on kumpi?) tuuli heittelee minua ulos radalta. Välillä puhuri on sellainen että tuntuu ettei etene. Näin kuitenkin saan määrätä ainakin jotenkuten tahtia.
5-10km
Seuraavat muutamat kilsat saan johtaa porukkaa. Kuuluttaja välillä kertoilee tilannetietoja ja saan välillä selvää että selkäni takana on yksi juoksija, mutta välillä taas kuulutusten mukaan olisi koko sakki. Yritän vilkuilla ja muutama siellä ainakin on ja useampi on todellä lähellä. Jossain vaiheessa joku yrittää ohi suoralla, mutta nostan vauhtia sen verran tuskissani että kaarteessa juoksija ottaa jälleen paikkansa takaaltani. Muutama kopautus tulee välillä jaloille. Kerran olen kompastua kopautukseen ja kerran radan vieressä oleviin futistötsiin.
(kaveri yrittää ohi, mutta jos oikein muistan niin vielä tässä vaiheessa ei mennyt ohi vaan ilmeestä näkee että yritän ainakin kiristää tahtia. Toki jos olisin tiennyt että kaveri pystyy pelaamaan matopeliä Nokiallaan kakkosradalla vieressäni, niin olisi ehkä pitänyt antaa mennä jo ohi)
Seitsemisen kilsan kohdilla vilkaisen kelloani ja syke näyttää olevan jo mukavissa 187-188 lukemissa. Siinä ollaan lähellä jo maksimisykettäni (192). Tässä vaiheessa olen jo tajunnut sen että tällä kertaa ei taida lähteä kiristymään enää omalta osaltani vauhti. Seuraavan kolmen kilsan plan A on ylläpitää sama vauhti ja pysyä hengissä. Nyt tuntuu nimittäin pahalta. Jos joku koittaa ohi, niin Plan A:han kuuluu että pitää yrittää vastata. Plan B on sitten hypätä siihen vesijuoksuhautaan.
Lopulta muutama kilometri ennen maalia takaa tullaan ohi ja kovaa. Yritän kiristää, mutta ei. Syke näyttää käyvän 190:ssä. Jalka ei enää nouse nopeampaa. Paska tekniikka on yhä paskempaa. Jatkan samalla tahdilla kuin läpi matkan olen jo edennyt. Siihen on pystyttävä. Kavereiden ohitus on kova henkinen isku. Tuntuu että olotila heikkeni ainakin 80%. Takaa tuli ohi samalla neljä juoksijaa, jotka oli ilmeisesti olleet jo jonkin aikaa perässäni tuulensuojassa isojen ja lihaksikkaitten olkapäitteni takana. Keskeytys käy mielessä, mutta vaimennan ajatuksen.
En tiputa vauhtia vaan puristan viimeiset kierrokset ja saavun maaliin ajassa 33:05 omalla maksimisykkeelläni. Sija 5/11. Oma kympin ennätys noin 40sekunnilla. Ensimmäisenä mieleen tulee että hyvä että selvisin hengissä, mutta aika äkkiä pään valtaa lievähkö pettymys. Toivoin voivani alittaa 33minuutin rajan ja uskoin että pystyisin kiristämään tahtia viimeisille kilometreille. Näin luulin siis ennen kisaa mutta jo hyvin äkkiä kisan aika tajusin, että tämä on nyt se vauhti tänään mitä juostaan hamaan loppuun saakka.
Kisan jälkeen loppuverkat, huonoja vitsejä ja kohti kotia. Mahaa särkee ja päätä koskee. Kiitos Jämsä. Kohtelit minua kuitenkin hyvin.
Oli aivan mahtavaa paikan päällä todistaa alan legendojen ja urheilijoiden juoksuja ja sitä urheiluhuumaa, joita tällaisissa kisoissa on. Kiitos siitä teille.
Rakkaudella,
Toni
Kengät: HOKA ONE ONE Tracer2
Kuvat: Tero Sinisalo https://www.instagram.com/managerisinisalo/
Don Valido 